Virallinen sunnuntairaportti

Tilanne on eskaloitunut osakuntatiloissa villiksi. Humu™ täyttää Domus Gaudiumin kellarin ja tiedotusneuvoksen pään – WORO rokkaa taustalla, on läjäpäin wiipurilaisia ystäviä ja hyvältä maistuvaa urheilujuomaa. Ja, ja, ja…

Viidennen vuoden osakuntasetä herää herätyskellon pirinään. Onkin sunnuntai. Eilisillan humu on vaihtunut päässä kuuluvaksi huminaksi, henki ei tunnu hyvältä eikä kuntokaan kovalta. Matka Aleksandrian oppimiskeskukseen on yhtä walk of shamea ja metroasemallakin on pakko perustella elämäm koululaiselle, miksi tänään ei pysty osallistumaan kolehtiin, sillä syksyn stipendit ovat varattu vain fukseille. Näin vapaapäivänä olisi syytä viimeistellä pari työnalla olevaa tiedotusprojektia, ettei omatunto soimaa liikaa ja kouluhommia pitäisi tehdä, jotta valmistuminen kolkuttaisi muutamaa kulmaa lähempänä. Ajatus virtaa sentään vuolaana kuin Volga konsanaan.

Palatakseen tilityksestä todellisuuteen on myönnettävä, ettei oheinen humukuvaus ollut suinkaan täyttä unelmointia, sillä syyslukukaudella wiipurilainen meininki on karannut positiivisella tavalla suorastaan käsistä. On ollut sattunut ja tapahtunut vaikka mitä; lasien kilistelyä ja yhteislaulua sitsipöydässä, osakuntakavereiden jälleennäkemisiä tiistaikokouksissa, Itämeren ottamista haltuun risteilyllä ja urheilua lenkkikerhon ja keskiviikkosaban muodossa. Syksyn ehdottomiksi huippukohdiksi voi ilman arpomista julistaa loistavat Fuksisitsit ja Daamarit, joissa wiipurilainen meininki pääsi ylimmilleen! Fuksisitseillä DGO:n reilu 50-paikkainen sali täyttyi wiipurilaisista, laulu raikasi railakkaasti ja villien jatkojen humussa kelpasi uiskennella kuin nuoren kuutin Saimaassa. Jopa Isä Mitro sai vainun hyvästä menosta ja eksyi paikalle ihmettelemään, mitä kellarissa tapahtuukaan!

Vastaavasti Daamareilla osakunnan ihanat daamit pääsivät ja nauttimaan herrojen järjestämästä illanvietosta teemalla ”yliopistoelämä yhdessä illassa”. Yliopistoelämän koiruudet tulivat sekoittamaan pakkaa heti kokkareilla kiperien pääsykoekysymysten muodossa. Onneksi kaikki osallistujat menivät läpi heittämällä – edes Opintopolkua ei tarvittu tulosten ilmoittamiseen! Rehtori Pepsi Colan avajaispuheen jälkeen järjestöt esittelivät daameille toimintaansa: Wiipurilaisella Osuuskunnalla on kuulemma ylitsepulppuavaa humua sekä massiiviset stipendit, vastaavasti Helsingin yliopiston Tony ”viikinki” Halmeen arvostajien (HyTvHa) mukana pääsee hiomaan varjonyrkkeilytaitoja Kurvin grillillä. Tarjoilujen suhteen Unicafen ”edullisesti” -vaihtoehtoa tarvittu lainkaan, vaan ruoat maistuivat toivon mukaan maukkaasti. Henkisen pääoman täytteinen ilta huipentui teinilaulumaiseen promootioon, jonka jälkeen oli vuoro siirtää talvisotamaiset rintamalinjat yhteisosakuntalaisessa hengessä Bottalle, jossa tilavuokra hoidettiin epäpohjalaiseen tapaan sisäänpääsymaksuin.

Tuttuun tapaan yhteisosakuntalaisuus on ollut syksyllä suuressa roolissa myös Dommalla. Itäsuomalaisten osakuntien polysuhteen myötä DGO on tunnelman ja viihtyvyyden suhteen korkeissa sfääreissä, mikä tuli eilisen Rajanylityksen jatkoilla taas todettua – partyt ovat paremmat, kun kellari täyttyy useista eri osakuntia edustavista kavereista, jotka nostattavat hengen DGO:n betonikattoon. Kiitos Jeesus kyolaisista ja karjalaisista, näistä DGO:n kanssa-asukeista. Volgan tahtiin yhteisessä ja suuressa ringissä tanssahtelu on liimaa, joka ylittää osakunta- ja maakuntarajat. Loistavasti sujuneesta syksystä kelpaa luistella kohti talvea ja 522. Wiipurin Pamausta, joten lisää humua on luvassa! Kuntoa on Karjalassa vieläkin.

 

Syksyisin sunnuntaiterveisin,

Tiedotusneuvos

 

3 kommenttia

Vastaa

*